Sitaattilainat ovat vieraasta kielestä sellaisinaan lainattuja sanoja. Ne kirjoitetaan samalla tavalla kuin alkuperäkielessä, esim. curling, college, buffet, cappuccino, guacamole, smoothie, stretching. Tällaiset sanat pyritään ääntämään alkuperäkielen mukaan. Suuri osa sitaattilainoista on erisnimiä.[1] Sitaattilainoja voisi kutsua "raakalainoiksi".[2]
Vieraskielisiä sanoja taivutetaan suomenkielisessä tekstissä siinä missä muitakin sanoja. [1]
Kirjoitusasultaan vokaaliloppuisiin sanoihin taivutuspääte liitetään suoraan:
Pääte liitetään suoraan myös silloin, kun kirjoitusasu ja ääntöasu päättyvät eri vokaaliin tai kirjoitusasu päättyy vokaaliin mutta ääntöasu konsonanttiin:
Kirjoutusasultaan konsonanttiloppuisiin sanoihin taivutuspääte merkitään vokaalin i välityksellä, jos sana myös äännettäessä päättyy konsonanttiin:
Vokaalia i käytetään taivutuspäätteen edellä myös silloin, kun ääntöasun loppukonsonantti on eri kuin kirjoitusasun:
Sanan ja päätteen väliin tulee heittomerkki, jos sana päättyy kirjoitettaessa konsonanttiin mutta äännettäessä vokaaliin.[1]
Jos kirjoitusasultaan konsonanttiloppuisen vieraskielisen sanan ääntöasu ei ole kirjoittajan tiedossa tai kohtuullisin vaivoin selvitettävissä, päätteen voi liittää sidevokaalin i avulla:[1]
[1] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: Vierassanat [viitattu 27.02.2013]
[2] Jukka Korpela, Nykyajan kielenopas, luku 6, Sanojen asu [viitattu 27.02.2013]