Kirjahylly, kerrostalo, pääkaupunkiseutu ja ukkosilma ovat kiistattomia yhdyssanoja. Yhdyssanoja ovat myös ilmaukset Helkama-pesukone, Hanna-täti ja Salora-televisio. Tällaisissa sanoissa alkuosa (usein erisnimi) nimeää jälkiosan tarkoitteen. Muista yhdysmerkki! [1]
Jos ilmauksen alkuosa on genetiivissä tai se on adjektiivi, on ilmaus yhdyssana vain jos sillä on vakiintunut merkitys, joka on toinen kuin vastaavan sanaliiton merkitys. Esimerkiksi sanalla talonmies on eri merkitys kuin sanalla talon mies. Toinen esimerkki tästä on ilmastonmuutos.[6]
Jos substantiivia edeltää adjektiivi, ilmaus on yleensä sanaliitto, esim. tiheä viidakko, lyhyt matka. Taipumaton adjektiivi (kuten aika, ensi, eri, kelpo, koko, melko, pikku, tosi, viime) kirjoitetaan samoin erikseen: aika t. koko lailla, pikku kaupunki, tosi ystävällinen, viime kädessä, ensi kerralla (= seuraavalla kerralla; vrt ensikerta = ensimmäinen kerta), ensi suudelma (= seuraava suudelma; vrt. ensisuudelma = ensimmäinen suudelma), kelpo ratkaisu, eri kokoa, pikku virhe, viime kerralla. Muutamien ilmausten merkitys on kuitenkin vakiintunut. Tällaiset tapaukset kirjoitetaan yhteen, esim. harmaakaihi, kevytmaito, vanhapiika, jokamies, pikkusielu, pikkusisko, aikamies, isoisä, märkäpuku, kuivamuona, pitkäsiima, pitkäperjantai, isojako.[1][5]
Yhteen ja erilleen kirjoittamisen vaikein ongelma on, milloin genetiivimuotoinen substantiivi muodostaa sitä seuraavan sanan kanssa yhdyssanan. Luku- ja hahmotustavan mukaan voidaan kirjoittaa joko kielten opetus tai kieltenopetus. Genetiivialkuisilla yhdyssanoilla on kuitenkin yhteisiä piirteitä: ne ovat usein terminluonteisia, ja niiden merkitys on yleisluonteisempi kuin sanaliiton. Yhdyssanan alkuosa viittaa lisäksi pikemminkin lajiin kuin määräyksilöön. Joitakin esimerkkejä: kananmuna, talonpoika, häränsilmä, lampunvarjostin, talonmies, karhunpalvelus, illanistujaiset, harjannostajaiset, saksanpaimenkoira, ranskanleipä. [1][5]
Tekijän- ja teonnimiä: sairaanhoitaja, hengenpelastaja, penninvenyttäjä, koronkiskuri, veronkierto, rahanpesu, kirjansidonta.[5]
Nominatiivialkuiset -inen-adjektiivit, joiden alkuosa on (taipumaton) adjektiivi, lukusana tai pronomini kirjoitetaan yhteen. Aikamoinen, huonotapainen, suurituloinen, ensikertainen, viimekesäinen, kokovuotinen, erikokoinen, viisikerroksinen, moniosainen, itseriittoinen.[5]
Genetiivialkuisten -inen-adjektiivien kirjoitustapa horjuu. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyt adjektiivi, esim. samansuuruinen, minkäkokoinen, tämänkaltainen, pahanhajuinen, hyvännäköinen, tämänpäiväinen, kirkkaanpunainen. Lukuisat substantiivialkuisiset sanat ovat niin ikään yhdyssanoja: asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen, ehdonalainen, tarkoituksenmukainen, kansantajuinen, suomenkielinen. Useimmat substantiivalkuiset tapaukset ovat kuitenkin sanaliittoja, esim. pöytäkirjan mukainen, yön pituinen.[1][5]
Kyyseessä on kuitenkin yleensä sanaliitto, ellei yhdyssanan merkitys ole vakiintunut, ensimmäistä osaa painotetaan tai se on pitkähkö. omituisen näköinen, merkillisen oloinen, kananmunan kokoinen, kyseenalaisen tuntuinen.[5]
Jos infinitiiviä tai partisiippia edeltää määrite, ilmaus on yleensä sanaliitto:[10]
Merkitykseltään erikoistuneet ja kuvaannolliset (vrt. konkreettiset) ilmaukset ovat yhdyssanoja, esim.[10]
Kuitenkin erikseen konkreettiset merkitykset: ohi kiitävä auto, jonkin asian tunteva henkilö.[1][5][7]
Jos sanaliiton rinnalla on yhdysverbi (esim. saada aikaa = aikaansaada), kirjoitetaan vastaavat infinitiivit ja partisiipit yhdyssanoiksi, esim. hallituksen aikaansaamat uudistukset, sopimusta irtisanottaessa, läpikäydyt tekstit, eilen vastaanotettu lähetystö. [10]
Verbin -minen-johdoksen ja adverbiaalin yhtymä on sanaliitto:[1][5][10]
Kuitenkin yhteen kirjoitetaan yhdysverbien johdokset: allekirjoittaminen (allekirjoittaa), irtisanominen (irtisanoa), laiminlyöminen (laiminlyödä) [7][9]
Yhteen kirjoitetaan myös tapaukset, joissa -minen-johdosta edeltää genetiiviatribuutti: etujen yhteensovittaminen, tehtaan käyttöönottaminen.[9]
Muunlaisen johdoksen ja adverbiaalin muodostama ilmaus kirjoitetaan tavallisesti yhteen, esim.[1][5][9]
Konjunktioiden kun ja kuin muodostamat liittokonjunktiot kirjoitetaan erilleen: samalla kun, sitten kun, niin kuin, samoin kuin.[1]
Päin kirjoitetaan yhteen sitä edeltävän lyhyen adverbin kanssa. Alaspäin, ulospäin, ylhäältäpäin, sielläpäin, tuonnepäin, taaksepäin, poispäin. Erilleen -päin kirjoitetaan substantiivista ja pronoministä: kotiin päin, kioskilta päin, yliopistolta päin, teillä päin.[5]
Jos-päin-sana liittyy substantiiviin tai jos päin tarkoittaa asentoa tai suuntaa, sanat kirjoitetaan erikseen: pohjoiseen päin, kotiin päin, Jyväskylään päin, niin päin, väärin päin, toisin päin, jne.[7]
Kielten nimet ovat sanaliittoja: suomen kieli, englannin kieli. Adjektiivit ovat eri asemassa: suomenkielinen ja englanninkielinen. [1]
Kahden samassa sijassa olevan substantiivin rinnasteet ovat sanaliittoja: yötä päivää, puuta heinää, alun perin, mielin määrin, perin pohjin, suin päin. [1]
Sanajono kirjoitetaan yhdyssanaksi silloin, kun alkuosana on jälkiosaa vahvistava sana, joka ei sellaisenaan esiinny yksin: upouusi, täpötäysi, typötyhjä, pilkkopimeä, rutikuiva
Kuitenkin sanat tuiki ja ani ovat poikkeustapauksia, jotka suositetaan kirjoitettavaksi erikseen: tuiki tavallinen, ani harva.[1]
Nimenomaan, yksinomaan, alinomaa, päinvastoin, ylösalaisin, läpikotaisin, edestakaisin, pikkuhiljaa, jompikumpi, jotenkuten, yhtäkkiä, parastaikaa, vastedes.[5][8] Jos nämä muistaa, ja muut kirjoittaa erikseen, niin silläkin jo pärjää pitkälle.
Totta kai, joka tapauksessa, ani harva, ani harvoin, tuiki tavallinen, tuiki tärkeä, paikan päällä.
Oma sanaluokka, aikaisemmin osa partikkeleja. Adverbi ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, keinoa, määrää. Adverbejä ovat esimerkiksi:
Lauseenjäsenenä adverbi on adverbiaali. Muita lauseenjäseniä ovat subjekti, predikaatti, objekti, attribuutti ja olla-lauseessa predikatiivi. Adverbiaali määrittää yleensä verbiä, mutta myös adjektiiviä ja adverbiä. Tänne (adverb.) tulee vieraita. Tuote on selvästi (adverb.) kotimainen. Teit sen oikein (adverb.) hyvin. [4]
Infinitiivit ovat verbien substantiivin kaltaisia muotoja. Infinitiivit jakautuvat neljään ryhmään:[2]
Partisiipit ovat verbien adjektiivin kaltaisia muotoja. Partisiipit jaetaan kahteen ryhmään:[2]
[1] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: Yhteen vai erilleen?
[2] Tuomas Pelto. Äikkänurkka.
[4] Internetix / Erkki Savolainen 1998
[5] Esa Laihanen, Yhteen ja erilleen kirjoittamisen pääsäännöt 2004
[7] Äikkänurkka:Sanaliitot, Tuomas Pelto, 2005
[8] ISO suomen kielioppi, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2008
[10] Yhteen vai erikseen?, Nykyajan kielenopas, Jukka Korpela, [Viitattu 27.02.2016]